B-pennut pian maailmalle

Niin on taas aika kulunut, että B-pentujen varhaislapsuus äidin, Millan ja Romppu "sedän" kanssa on ohi ja edessä on uudet kodit ja oma tulevaisuus.

Meilläkin meno rauhoittuu kummasti. Pienet ovat pitäneet vauhtia yllä ja yöt ovat olleet meillekin joskus kovin rauhattomia. Neljä pentua ja kolme aikuista kissaa samassa sängyssä meidän kanssamme on ollut joskus aiheuttanut hieman katkonaista unta.

Onnellisia kuitenkin olemme, että saimme näin hienot pennut kasvatettua. Alkutaival oli kyllä rankka Neetalle ja pentueelle. Neetan suutulehdus heti synnytksen jälkeen pakotti koko pentueen keinoruokinnalle ja Neetan pakkoruokinnalle. Kun suu oli kipeä, ei pystynyt syömään ja maito ehtyi. Lisäksi Bonus ehti mennä muita heikompaan kuntoon ja niinpä pientä oli nesteytettävä ja annettava antibioottipistoksia. Näköjään kissalan omistajat joutuvat opettelemaan kaikenlaisia tehtäviä, kuten nesteytyksen ihon alle sekä antibiootin pistämisen.

Mutta näistä vaikeuksista selvittiin. Suuren kiitoksen lausun kissaklinikka CatVetin väelle ja heidän asiantuntemukselleen!

Jokaisesta pienestä pennusta on nyt kasvanut iloinen ja vilkas nuori kissa. Jokaisella oma persoonallisuutensa joka varioi perus Ragdollin luonnetta. Kaikki ovat vastassa ovella kun joku perheenjäsen tulee kotiin. Kaikessa toiminnassa ovat pennut ilolla mukana "auttamassa".

Nyt palaa hiljaisempi arki taas kissalaamme. Kaikille tekee pieni lepokin hyvää.

Bonusta tuli :)

Neeta sitten pullauttii maailmaan neljä hienoa ja voimakasta pentua! Neetan ja Sasun talletus poiki näköjään myös bonusta, sillä ultraäänessä näkyi ainoastaan kolme pentua. Bonus-pentu taisi olla muiden takana piilossa :).

Pennut syntyivät jälleen kuten oppikirjoissa kerrotaankin. Neeta oli ilmeisesti lueskellut kissan lisääntymisen anatomiaa iltojensa iloksi. Nyt on pennut pesty ja ruoka maistuu äidille - samoin kuin maito pienille.

Nyt sitten jännitetään ensimmäinen viikko. Tiedossa on aamu- ja iltapunnituksia, web-sivujen päivitystä, painokäyrien piirtämistä excelillä, valokuvien ottamista. Kunnollisten valokuvien ottaminen leikki-ikään ehtineistä pennuista on jokseenkin turhauttavaa. Keskimäärin yksi otos kahdestakymmenestä on edes jokseenkin kelvollinen. Puhumattakaan ryhmäkuvan ottamisesta. Onneksi on digikamera keksitty.

Neetan synnytys lähenee

Alkaapa sitten Neetan viimeinen raskausviikko. Torstaina (26.3.) on kulunut palttiarallaa 66 vuorokautta lemmenleikeistä Sasun kanssa, joten viikon kuluttua Karvanopan lauma on kasvanut ainakin kolmella uudella tulokkaalla.

Kaikki on taas valmiina - lapsivuode on rakennettu (jos vaan nuorelle rouvalle kelpaa) allaan lämpöpeite torjumaan kylmää maailmaa lattian kautta. Kaiken varalta on myös letkuruokintaan varauduttu, toivottavasti sitä ei tarvita.

Aikamoinen vilske tuntuu Neetan masussa käyvän. Tassut jumppaavat jotta jaksavat tehdä elämänsä tärkeimmän työn matkatessaan äidin nisille. Neeta itsekin on rauhoittunut ja jopa pesee välillä Roomeon naamaa. Romppu on kyllä aulis harjoituskappale äidinrakkaudelle, hieman iso kylläkin.

Jännittävä viikko on edessä.

Lisää Karvanoppia tiedossa :)

Pitkästä aikaa on aikaa kirjoittaa jotain blogiin. Ei oikein tahdo luonnistua tämän kirjoittaminen. Panostan ilmeisesti enemmän laatuun, kuin määrään.

Iloisia uutisia on Neetan taholta tiedossa. Neeta-tyttö vietti tuossa reilu kuukausi sitten pari iloista päivää Sasu-herran (Maplehill's Saskatoon) luona ja tuloksena on nyt sitten Neetan pyöristyvä vatsa. Olipa se taas jännää varrota, että onko tärpännyt vai ei.

Yksi asia, jota Neeta ei nyt tiineenä voi sietää, on meidän peräkammarikollin, Roomeon, käyttäytyminen. Rompun tullessa kahta metriä lähemmäs, alkaa Neeta jo murista. Ilmeisesti hän pitää Romppua keskenkasvuisena, mutta ylikokoisena huligaanina, joka saa vaan epäjärjestystä aikaan - eikä Neeta ole siinä suinkaan väärässä. Romppu kokeilee sekä Millan että Neetan kärsivällisyyttä lukemattomia kertoja päivässä.

Roomeo on muuten sanomattoman ihastunut saunomiseen. Hän istuu yleensä alalauteella, mutta on hetkittäin myös ylälauteella löylyä ottamassa. Romppu on usein ensimmäisenä lauteilla odottamassa saunojia. Millakin käy silloin tällöin löylyhuoneen puolella, mutta enimmäkseen tyytyy olemaan kylpyhuoneen puolella yhdessä Neetan kanssa.

Räkkäreiltä ei saa juuri siunaaman rauhaa. Menit minne vaan, aina on joku kissoista mukana seuraamassa.

Taistelu giardiaa vastaan voitettu

Kissalamme kissoja on viimeisen kuukauden aikana rasittanut giardia. Giardia on pahankurinen suolistoloinen, alkueläin, joka joissakin kissoissa aiheuttaa ripulia, kun taas joistakin kissoista sitä ei huomaa päälle päin mitenkään.

Milloin giardia on tullut ja mistä, on täysi mysteeri. Joka tapauksessa kyseinen alkueläin oli häädettävä kissoistamme ja koko kissaporukka joutui parin viikon Axilur-kuurille. Samalla koko talo pestiin kloriitilla. Olipa talossa hajut kuin uimahallissa kloriittipesun jälkeen. Kaikki yritettiin pestä mahdollisimman hyvin.

Tänään sitten vietiin kakkaa labraan ja tulos on negatiivinen - giardia-alkuelukat ovat kuolleet lopullisesti kissojemme suolistosta. Joulusiivous on tehty paremmin kuin koskaan ennen. Sitä se giardia teettää.

Roomeo jää kotiin - ainakin toistaiseksi

Kävimme muutama viikko sitten pentujen kanssa rokotuksella eläinlääkärissä. Lääkäri huomasi Alfa-Roomeon sydämessä sivuäänen, joka on normaali pienillä pennuilla, mutta jonka olisi pitänyt jo kahdeksaan ikäviikkoon mennessä hävitä.

Tänään olimme pentujen kanssa lääkärintarkastuksessa, tehosterokotuksella ja sirun asennuksella. Edelleen on Roomeo-pojan sydämessä sama sivuääni. Lääkäri neuvoi tulemaan muutaman kuukauden kuluttua uudelleen, jolloin voisi kokeilla sydämen ultraäänikuvausta.

Niinpä meidän kissalassa on poika hieman pidempään - kenties loppuelämänsä. Roomeo on komea kollin alku, hellyydenkipeä kehruukone. Näyttelyurakin voi olla lupaava.

Kastraattikollin elo lienee parasta kissanelämää. Eipähän ole tytöt riivaamassa mieltä.

Kissalapset kohta maailmalla

Niin vaan on taas paljon vettä virrannut Vantaassa, Tammerkoskessa ja kaikissa muissakin joissa sitten viime kirjoitukseni.

A-pennut ovat jo reilun 10 viikon ikäisiä ja muutaman viikon kuluttua uudet kodit kutsuvat nyt jo reilunkokoisiksi kasvaneita pentuja. On ollut todella suuri ilo seurata ensimmäisen pentueen varttumista. Kasvattajan suurin palkkio on varmasti juuri tuo kolme kuukautta, jonka ajan kaikki pennut ovat kasvattajan ilona.

Neetan valmistui viikon aikana Championiksi. Kolmessa peräkkäisessä näyttelyssä avoimen serti ja viime sunnuntaina oli nuori neiti jo 7-luokassa - ja serti tuli siitäkin. Pitääkö nyt oikein ulkomaille mennä kisun kanssa, jotta ihan IC:ksi pääsisi.

Nyt on alkanut kuumeinen kollin metsästys, sillä Neetalle on saatava kunnon mies. Tänään olimme eläinlääkärissä jalostustarkastuksessa, joten nyt vaan se kolli kehiin.