skip to main |
skip to sidebar
Kävimme muutama viikko sitten pentujen kanssa rokotuksella eläinlääkärissä. Lääkäri huomasi Alfa-Roomeon sydämessä sivuäänen, joka on normaali pienillä pennuilla, mutta jonka olisi pitänyt jo kahdeksaan ikäviikkoon mennessä hävitä.
Tänään olimme pentujen kanssa lääkärintarkastuksessa, tehosterokotuksella ja sirun asennuksella. Edelleen on Roomeo-pojan sydämessä sama sivuääni. Lääkäri neuvoi tulemaan muutaman kuukauden kuluttua uudelleen, jolloin voisi kokeilla sydämen ultraäänikuvausta.
Niinpä meidän kissalassa on poika hieman pidempään - kenties loppuelämänsä. Roomeo on komea kollin alku, hellyydenkipeä kehruukone. Näyttelyurakin voi olla lupaava.
Kastraattikollin elo lienee parasta kissanelämää. Eipähän ole tytöt riivaamassa mieltä.
Niin vaan on taas paljon vettä virrannut Vantaassa, Tammerkoskessa ja kaikissa muissakin joissa sitten viime kirjoitukseni.
A-pennut ovat jo reilun 10 viikon ikäisiä ja muutaman viikon kuluttua uudet kodit kutsuvat nyt jo reilunkokoisiksi kasvaneita pentuja. On ollut todella suuri ilo seurata ensimmäisen pentueen varttumista. Kasvattajan suurin palkkio on varmasti juuri tuo kolme kuukautta, jonka ajan kaikki pennut ovat kasvattajan ilona.
Neetan valmistui viikon aikana Championiksi. Kolmessa peräkkäisessä näyttelyssä avoimen serti ja viime sunnuntaina oli nuori neiti jo 7-luokassa - ja serti tuli siitäkin. Pitääkö nyt oikein ulkomaille mennä kisun kanssa, jotta ihan IC:ksi pääsisi.
Nyt on alkanut kuumeinen kollin metsästys, sillä Neetalle on saatava kunnon mies. Tänään olimme eläinlääkärissä jalostustarkastuksessa, joten nyt vaan se kolli kehiin.
