Kävimme muutama viikko sitten pentujen kanssa rokotuksella eläinlääkärissä. Lääkäri huomasi Alfa-Roomeon sydämessä sivuäänen, joka on normaali pienillä pennuilla, mutta jonka olisi pitänyt jo kahdeksaan ikäviikkoon mennessä hävitä.
Tänään olimme pentujen kanssa lääkärintarkastuksessa, tehosterokotuksella ja sirun asennuksella. Edelleen on Roomeo-pojan sydämessä sama sivuääni. Lääkäri neuvoi tulemaan muutaman kuukauden kuluttua uudelleen, jolloin voisi kokeilla sydämen ultraäänikuvausta.
Niinpä meidän kissalassa on poika hieman pidempään - kenties loppuelämänsä. Roomeo on komea kollin alku, hellyydenkipeä kehruukone. Näyttelyurakin voi olla lupaava.
Kastraattikollin elo lienee parasta kissanelämää. Eipähän ole tytöt riivaamassa mieltä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti