Karvanopan blogi

B-pennut pian maailmalle

2009-06-18T10:48:00.003+03:00

Niin on taas aika kulunut, että B-pentujen varhaislapsuus äidin, Millan ja Romppu "sedän" kanssa on ohi ja edessä on uudet kodit ja oma tulevaisuus.

Meilläkin meno rauhoittuu kummasti. Pienet ovat pitäneet vauhtia yllä ja yöt ovat olleet meillekin joskus kovin rauhattomia. Neljä pentua ja kolme aikuista kissaa samassa sängyssä meidän kanssamme on ollut joskus aiheuttanut hieman katkonaista unta.

Onnellisia kuitenkin olemme, että saimme näin hienot pennut kasvatettua. Alkutaival oli kyllä rankka Neetalle ja pentueelle. Neetan suutulehdus heti synnytksen jälkeen pakotti koko pentueen keinoruokinnalle ja Neetan pakkoruokinnalle. Kun suu oli kipeä, ei pystynyt syömään ja maito ehtyi. Lisäksi Bonus ehti mennä muita heikompaan kuntoon ja niinpä pientä oli nesteytettävä ja annettava antibioottipistoksia. Näköjään kissalan omistajat joutuvat opettelemaan kaikenlaisia tehtäviä, kuten nesteytyksen ihon alle sekä antibiootin pistämisen.

Mutta näistä vaikeuksista selvittiin. Suuren kiitoksen lausun kissaklinikka CatVetin väelle ja heidän asiantuntemukselleen!

Jokaisesta pienestä pennusta on nyt kasvanut iloinen ja vilkas nuori kissa. Jokaisella oma persoonallisuutensa joka varioi perus Ragdollin luonnetta. Kaikki ovat vastassa ovella kun joku perheenjäsen tulee kotiin. Kaikessa toiminnassa ovat pennut ilolla mukana "auttamassa".

Nyt palaa hiljaisempi arki taas kissalaamme. Kaikille tekee pieni lepokin hyvää.

Bonusta tuli :)

2009-03-24T17:25:00.002+02:00

Neeta sitten pullauttii maailmaan neljä hienoa ja voimakasta pentua! Neetan ja Sasun talletus poiki näköjään myös bonusta, sillä ultraäänessä näkyi ainoastaan kolme pentua. Bonus-pentu taisi olla muiden takana piilossa :).

Pennut syntyivät jälleen kuten oppikirjoissa kerrotaankin. Neeta oli ilmeisesti lueskellut kissan lisääntymisen anatomiaa iltojensa iloksi. Nyt on pennut pesty ja ruoka maistuu äidille - samoin kuin maito pienille.

Nyt sitten jännitetään ensimmäinen viikko. Tiedossa on aamu- ja iltapunnituksia, web-sivujen päivitystä, painokäyrien piirtämistä excelillä, valokuvien ottamista. Kunnollisten valokuvien ottaminen leikki-ikään ehtineistä pennuista on jokseenkin turhauttavaa. Keskimäärin yksi otos kahdestakymmenestä on edes jokseenkin kelvollinen. Puhumattakaan ryhmäkuvan ottamisesta. Onneksi on digikamera keksitty.

Neetan synnytys lähenee

2009-03-22T20:30:00.002+02:00

Alkaapa sitten Neetan viimeinen raskausviikko. Torstaina (26.3.) on kulunut palttiarallaa 66 vuorokautta lemmenleikeistä Sasun kanssa, joten viikon kuluttua Karvanopan lauma on kasvanut ainakin kolmella uudella tulokkaalla.

Kaikki on taas valmiina - lapsivuode on rakennettu (jos vaan nuorelle rouvalle kelpaa) allaan lämpöpeite torjumaan kylmää maailmaa lattian kautta. Kaiken varalta on myös letkuruokintaan varauduttu, toivottavasti sitä ei tarvita.

Aikamoinen vilske tuntuu Neetan masussa käyvän. Tassut jumppaavat jotta jaksavat tehdä elämänsä tärkeimmän työn matkatessaan äidin nisille. Neeta itsekin on rauhoittunut ja jopa pesee välillä Roomeon naamaa. Romppu on kyllä aulis harjoituskappale äidinrakkaudelle, hieman iso kylläkin.

Jännittävä viikko on edessä.

Lisää Karvanoppia tiedossa :)

2009-02-23T22:19:00.004+02:00

Pitkästä aikaa on aikaa kirjoittaa jotain blogiin. Ei oikein tahdo luonnistua tämän kirjoittaminen. Panostan ilmeisesti enemmän laatuun, kuin määrään.

Iloisia uutisia on Neetan taholta tiedossa. Neeta-tyttö vietti tuossa reilu kuukausi sitten pari iloista päivää Sasu-herran (Maplehill's Saskatoon) luona ja tuloksena on nyt sitten Neetan pyöristyvä vatsa. Olipa se taas jännää varrota, että onko tärpännyt vai ei.

Yksi asia, jota Neeta ei nyt tiineenä voi sietää, on meidän peräkammarikollin, Roomeon, käyttäytyminen. Rompun tullessa kahta metriä lähemmäs, alkaa Neeta jo murista. Ilmeisesti hän pitää Romppua keskenkasvuisena, mutta ylikokoisena huligaanina, joka saa vaan epäjärjestystä aikaan - eikä Neeta ole siinä suinkaan väärässä. Romppu kokeilee sekä Millan että Neetan kärsivällisyyttä lukemattomia kertoja päivässä.

Roomeo on muuten sanomattoman ihastunut saunomiseen. Hän istuu yleensä alalauteella, mutta on hetkittäin myös ylälauteella löylyä ottamassa. Romppu on usein ensimmäisenä lauteilla odottamassa saunojia. Millakin käy silloin tällöin löylyhuoneen puolella, mutta enimmäkseen tyytyy olemaan kylpyhuoneen puolella yhdessä Neetan kanssa.

Räkkäreiltä ei saa juuri siunaaman rauhaa. Menit minne vaan, aina on joku kissoista mukana seuraamassa.

Taistelu giardiaa vastaan voitettu

2008-12-16T21:48:00.004+02:00

Kissalamme kissoja on viimeisen kuukauden aikana rasittanut giardia. Giardia on pahankurinen suolistoloinen, alkueläin, joka joissakin kissoissa aiheuttaa ripulia, kun taas joistakin kissoista sitä ei huomaa päälle päin mitenkään.

Milloin giardia on tullut ja mistä, on täysi mysteeri. Joka tapauksessa kyseinen alkueläin oli häädettävä kissoistamme ja koko kissaporukka joutui parin viikon Axilur-kuurille. Samalla koko talo pestiin kloriitilla. Olipa talossa hajut kuin uimahallissa kloriittipesun jälkeen. Kaikki yritettiin pestä mahdollisimman hyvin.

Tänään sitten vietiin kakkaa labraan ja tulos on negatiivinen - giardia-alkuelukat ovat kuolleet lopullisesti kissojemme suolistosta. Joulusiivous on tehty paremmin kuin koskaan ennen. Sitä se giardia teettää.

Roomeo jää kotiin - ainakin toistaiseksi

2008-10-21T21:15:00.002+03:00

Kävimme muutama viikko sitten pentujen kanssa rokotuksella eläinlääkärissä. Lääkäri huomasi Alfa-Roomeon sydämessä sivuäänen, joka on normaali pienillä pennuilla, mutta jonka olisi pitänyt jo kahdeksaan ikäviikkoon mennessä hävitä.

Tänään olimme pentujen kanssa lääkärintarkastuksessa, tehosterokotuksella ja sirun asennuksella. Edelleen on Roomeo-pojan sydämessä sama sivuääni. Lääkäri neuvoi tulemaan muutaman kuukauden kuluttua uudelleen, jolloin voisi kokeilla sydämen ultraäänikuvausta.

Niinpä meidän kissalassa on poika hieman pidempään - kenties loppuelämänsä. Roomeo on komea kollin alku, hellyydenkipeä kehruukone. Näyttelyurakin voi olla lupaava.

Kastraattikollin elo lienee parasta kissanelämää. Eipähän ole tytöt riivaamassa mieltä.

Kissalapset kohta maailmalla

2008-10-13T22:43:00.002+03:00

Niin vaan on taas paljon vettä virrannut Vantaassa, Tammerkoskessa ja kaikissa muissakin joissa sitten viime kirjoitukseni.

A-pennut ovat jo reilun 10 viikon ikäisiä ja muutaman viikon kuluttua uudet kodit kutsuvat nyt jo reilunkokoisiksi kasvaneita pentuja. On ollut todella suuri ilo seurata ensimmäisen pentueen varttumista. Kasvattajan suurin palkkio on varmasti juuri tuo kolme kuukautta, jonka ajan kaikki pennut ovat kasvattajan ilona.

Neetan valmistui viikon aikana Championiksi. Kolmessa peräkkäisessä näyttelyssä avoimen serti ja viime sunnuntaina oli nuori neiti jo 7-luokassa - ja serti tuli siitäkin. Pitääkö nyt oikein ulkomaille mennä kisun kanssa, jotta ihan IC:ksi pääsisi.

Nyt on alkanut kuumeinen kollin metsästys, sillä Neetalle on saatava kunnon mies. Tänään olimme eläinlääkärissä jalostustarkastuksessa, joten nyt vaan se kolli kehiin.

Pennut kasvavat

2008-08-21T21:37:00.003+03:00

Pennut kasvavat kovaa vauhtia. Millalla alkaa olla jo tiukat paikat, kun pennut ahtautuvat maidolle. Kolme viikkoiset tuntuvat tarvitsevan loputtomasti ravitsevaa äidinmaitoa.

Tänään laitoin esille vähän Hill's a/d -muonaa, jonka kerrotaan olevan hyvä vieroitusruokana. Suurin pennuista (Aina-Amilla) yrittikin sitä jo hieman maistella, mutta Milla meni "hätiin" ja söi ruoan pienen edestä pois. Ilmeisesti äidin mielestä ei vielä maistella muuta kuin maitoa.

Ympäröivä maailma kiinnostaa päivä päivältä enemmän. Leikkikehän reunalla on jo katseltu, olisko aidan takana lisää maailmaa tutkittavana.

Viikonloppuna olemme Neetan kanssa pitkästä aikaa kissanäyttelyssä, tällä kertaa Vantaalla. Saapas näkee, millainen menestys on.

Armas onkin Aino

2008-08-09T20:17:00.003+03:00

A-pentueen sukupuolijakauma on sitten muuttunut. Lähemmässä tarkastelussa aiemmin pojankloppina pidetty Armas-Ayame osoittautuikin likaksi. Niin sitten tehtiin nimenmuutos ja kyseinen karvapallo on nyt Aino-Ayame. Onneksi tuo nimen jälkiosa sopii molemmille.

Runsaan viikon ikäiset pennut käyvät kuumaa taistelua parhaista nisistä. Siinä ei paljon sisarusrakkautta tunneta, kun maitobaari aukeaa. Suurin pentu, Aina-Amilla, jyrää päättäväisesti toisten päältä, mutta onneksi pienemmätkin pitävät sisukkaasti puoliaan.

Kilpailua se elämä näyttää olevan.

Pieni Angelika

2008-08-05T14:21:00.002+03:00

Kissalamme ensimmäinen menetys tuli tänä aamuna, kun pieni Angel-Angelika pentu menehtyi.

Eilisaamuisessa punnituksessa havaitsin, että tytön paino oli yön aikana pudonnut 8g ja aloitin heti lisäruokinnan, jota jatkoin pitkin päivää ja viime yön. Muutaman gramman pennun paino nousi, mutta eristäytyi muista, ei imenyt emon nisää kovinkaan ponnekkaasti. Tänä aamuna Angelika sai jälleen maitoannoksen letkulla, mutta kunto oli edelleen huonontunut.

Saimme ajan eläinlääkärille, mutta kun olimme jo valmiina lähtöön ja ottamassa Angelikaa mukaan, oli pieni jo menehtynyt.

Nyt Milla jatkaa viiden pentunsa hoitamista, elämä jatkuu. Pennut kasvavat hyvää vauhtia. Pieni Angelika elää enää vain muistoissamme.

Maailmaan syntyi kuusi (6) uutta kissaa

2008-07-31T21:25:00.003+03:00

Nyt on sitten Millalle syntynyt jälkikasvua. Peräti kuusi pentua kissarouva pyöräytti maailmaan.

Milla synnytti, kuin vanha tekijä, vaikka ensisynnyttäjä luonnollisesti onkin. Ei tarvinnut paljon puuttua, vaikka olinkin Millan vieressä kaiken varalta. Painoiltaan ovat tosi tasaisia, 103 ja 109 gramman väliltä.

Nyt on sitten Millalla puuhaa, ei ole tekemisen puutetta vähään aikaan. Neetakin on hyvin kiinnostunut tulokkaista, mutta tyytyy seuraamaan pienen välimatkan päästä.

Nyt olis vielä selvitettävä, kuka pennuista on tyttö ja kuka poika. Huomenna ajattelin selvittää, enkä heti ala tuputtamaan sukupuolirooleja. Nauttikoot nyt lämmöstä, maidosta ja emon jakamattomasta rakkaudesta.

Pentujen odotusta

2008-07-27T00:12:00.002+03:00

Nyt on Millan raskaus kestänyt suunnilleen 60 päivää laskettuna ensimmäisestä lemmenhetkestä Bojun kanssa.

En tiedä, onko Milla valmiina, mutta ainakin me muut olemme. Nimilista on valmiina sisältäen useita poikien ja tyttöjen nimiä, hieno "synnytysvuode" valmiina, sekä jopa webiin tulevien pentusivujen pohjat valmiina. Melkoinen vilske tuntuu käyvän Millan vatsassa.

Tervetuloa maailmaan pienokaiset, täällä jo odotetaan.

Kiipeilyteline valmiina

2008-07-11T19:58:00.002+03:00

Sain sitten vihdoinkin valmiiksi sen kiipeilytelineen, josta jo useita viikkoja sitten kirjoitin. Se sai Neetalta heti uteliaan vastaanoton. Milla siunatussa tilassaan tyytyi vain katselemaan, kun Neeta vihki telineen käyttöön.

Muutama käynti Bauhausissa ostamassa pätkä lankkua, kolme liimapuulevyä ja jokunen hyllynkannatin. Eurokankaasta hyllyjen päällystyskangas ja Prisman alesta eteismatto, josta tein pinnan itse kiipeilypuuhun. Pari tuntia askartelua. Lopputulos kuvassa - hieman rujo ulkomuoto, mutta toimii kuin junan vessa. Edessä myös "hieno" kaupallinen teline.

Kissa kuin päärynä

2008-07-10T22:58:00.002+03:00

Millan lemmenleikeistä on nyt kulunut 44 vuorokautta. Vatsa kasvaa vauhdilla ja kissa ei selvästikään tiedä, miten päin olisi. Pöydille hyppiminen ei enää onnistu entiseen malliin. Kuitenkin Milla on tyypillinen onnellinen odottava äiti. Hieman kyllä muistuttaa istuessaan päärynää.

Mielenkiinnolla ja jännityksellä odotamme, montako pentua maailmaan syntyy. Millan sisko oli saanut joitakin päiviä sitten peräti kahdeksan(!!) pentua. Vatsan koosta päätellen pieniä katteja tulee meillekin roppakaupalla.

Tänään kävin varmuuden vuoksi ostamassa ruokintaletkuja ja kissanmaidonvastikejauhetta (on tuokin sana). Toivottavasti niitä ei tarvita, vaan Milla pystyy itse huolehtimaan maitobaarin pitämisen.

Kiipeilypuun rakentamista

2008-06-26T18:00:00.000+03:00

Meillä oli alunperin vain yksi kiipeilypuu rakennettuna keittiön ruokailutilaan. Kovasti sitä on käytetty ja "ylämökin" emännyydestä on ollut jonkin verran joskus jopa kilpailua.

Jokunen päivä sitten tapahtui kissojen ulkoilun aikana sekin ihme, että Neeta kiipesi pihalla olevaan ainoaan tammeen. Heti tuli mieleen, että kattihan saattaa olla puussa vaikka kuinka pitkään! Palokuntako kissan puusta hakee? Mitähän sekin maksaa? Minä tietenkin ehdin jo tikkaita hakemaan, mutta kun Neeta näki tikkaat, niin meni vaan ylöspäin.

Onneksi taas Aira oli tilanteessa rauhallisempi ja niinpä pienen odottelun jälkeen katti tuli oma-aloitteisesti puusta alas - hieman itsekin järkyttyneenä tekosestaan.

Innostuttiin sitten ostamaan uusi kiipeilyteline. Se saikin hyvän vastaanoton, josta rohkaistuneena ajattelin seuraavaksi säästää rahaa ja tehdä kunnon uuden kiipeilypuun luullen siinä säästäväni. No, kun ostin tarvittavat materiaalit, niin enpä tiedä jääkö voitolle. Lisäksi tarvitaan epämääräinen määrä nikkarointia.

No onpahan sitten Millan elokuun alussa syntyvillä pennuilla virikkeitä. Ja Neeta kiipeilemään hieman turvallisemmassa ympäristössä.

Websivut viimein loppusuoralla

2008-06-17T22:00:00.000+03:00

No niin. Websivujen teko on viimeinkin loppusuoralla. Jätän suosiolla englanninkielisen osion tekemisen tuonnemmaksi. Teen sitten kun jaksan/ehdin/huvittaa.

Neetan kanssa oltiin Hyvinkään näyttelyssä 7.6. Saaliiksi saatiin EX2. Ihan tyytyväisiä olemme pienen suoritukseen ja pääasia että neiti viihtyi ja sai kokemusta näyttelystä.

Millan raskaus toivottavasti etenee. Nyt on kulunut noin 20vrk kuherrusviikosta. Ehkä yksi hyvä merkki on se, että ruokaa kuluu normaalia enemmän. Eletään toivossa.

karvanopan.fi etenee

2008-06-04T22:30:00.000+03:00

Eilen sitten tilasin jo aiemmin varaamalleni "karvanopan.fi" domainille serverin. Viimeistään ensi viikolla on suunnitelmissa julkaista sivut kaiken kansan suureksi ihmetykseksi. Tässä on juuri sopiva väli niiden kyhäämiseen, ennenkuin mökin rakentaminen käynnistyy täydellä teholla.

Kissojen hoito jää sitten muulle perheelle, kun meikäläinen ahertaa viikonloput Savonlinnassa. Ennen koiralta kusi loppuu, kun multa tekemiset.

Websivujen tuottamisen tuska

2008-06-03T00:18:00.000+03:00

Olen nyt muutaman päivän yrittänyt selvitellä XHTML-koodin saloja ja perehtynyt CSS-koodaukseenkin. Siitä onkin aikaa, kun olen viimeksi koodannut yhtään mitään - enkä koskaan mitään websivuja tuottanut.

On vaikea sanoa, kumpi on vaikeampaa; itse websivun suunnittelu vai koodaus sellaiseksi, kun olen sen jotenkuten onnistunut suunnittelemaan. Tulos lienee aikamoinen kompromissi. Tosin ainahan niitä sivuja voi parannella, laittaa vaan sivulle "This page is continuously under construction".

Pieni pakko ne sivut on kuitenkin saada aikaiseksi, sillä Milla-neito on astutettu viikolla 22. Milla saikin todella komean sulhasen, tuoreen International Championin , Bojun (IC CA*Raglrocks King Charles), Utuisen-kissalasta. Parin viikon kuluessa näemme, odottaako Millaa onnellinen äitiys.

Nyt sitten takaisin websivujen pariin.

Kissanäyttely ja PetExpo kutsuu

2008-04-22T22:53:00.000+03:00

Onpa tulevana viikonloppuna Messukeskuksessa Ruuhka-Suomen Rotukissayhdistyksen RUROKin kissanäyttely. Samassa paikassa ja samaan aikaan on myös Pet Expo lemmikkimessut ja Model Expo pineoismallimessut.

Neeta on molempina päivinä näyttelyssä pentuluokassa kilpailemassa. Tämä tietää sitä, että torstaina on kissalla pesupäivä föönauksen kera. Ja vaikka Milla ei näyttelyyn osallistukaan tällä kerralla, se ei tarkoita etteikö hänkin saisi "nauttia" pienen kylvyn ihanuuksista.

Neetalla on varmasti melkoisen paljon kilpakumppaneita näyttelyssä. Sitä jännempää homma vaan on.

Itse ajattelin käydä myös Model Expon puolella. Oma lennokkiharrastus vasta aluillaan, mutta mieli tekee jo uutta konetta. Ainakin rahat saa siellä kulumaan :).

Tervetuloa FIN*Karvanopan blogiin

2008-04-03T22:24:00.000+03:00

Tämä on nyt ensimmäinen kirjoitus tänne vastikään luotuun blogiin - Karvanopan blogiin.

Blogin nimi karvanopan tulee kissalamme nimestä, joka siis on FIN*Karvanopan. Vakaa aikeemme on jalostaa Ragdoll-rotuisia kissoja ja meillä on kaksi kantaemoa kodissamme Espoossa.

Vanhempi kissamme on noin vuoden ikäinen Milla (viralliselta nimeltään Utuinen Culta Cutri), joka on hankittu Utuisen kissalasta. Milla on kuvioinniltaan sininen mitted.

Nuorempi neitimme on reilun neljän kuukauden ikäinen Neeta (Valkokullan Wind Biscuit) Valkokullan-kissalasta. Neeta-neidin väritys on sininen colourpoint.

Näyttelyssä ollaan vierailtu suhteellisen ahkerasti. Millalla on ensimmäinen CAC-serti saatuna. Varsinainen näyttelysuosikki tulee Neetasta, heti ensimmäisessä näyttelyssään pikkukissa sai tuomarilta värinsä parhaan arvostelun. Hyvin lupaavaa siis.

Vaan eipä näitä neitejä näytä tulokset kiinnostavan, tärkeämpää on vaikka leikkiminen ja kissanminttu - niin ja tietenkin nukkuminen.

Myöhemmin loppukesästä on Milla tarkoitus astuttaa. Eli perheenlisäystä on luvassa, Karvanopan ensimmäinen pentue.

Tämä kevät menee perheen muissa projekteissa. Myöskin web-sivut ovat alustavasti työn alla, kunhan vaan taiteellista silmää löytyisi.