Taistelu giardiaa vastaan voitettu

Kissalamme kissoja on viimeisen kuukauden aikana rasittanut giardia. Giardia on pahankurinen suolistoloinen, alkueläin, joka joissakin kissoissa aiheuttaa ripulia, kun taas joistakin kissoista sitä ei huomaa päälle päin mitenkään.

Milloin giardia on tullut ja mistä, on täysi mysteeri. Joka tapauksessa kyseinen alkueläin oli häädettävä kissoistamme ja koko kissaporukka joutui parin viikon Axilur-kuurille. Samalla koko talo pestiin kloriitilla. Olipa talossa hajut kuin uimahallissa kloriittipesun jälkeen. Kaikki yritettiin pestä mahdollisimman hyvin.

Tänään sitten vietiin kakkaa labraan ja tulos on negatiivinen - giardia-alkuelukat ovat kuolleet lopullisesti kissojemme suolistosta. Joulusiivous on tehty paremmin kuin koskaan ennen. Sitä se giardia teettää.

Roomeo jää kotiin - ainakin toistaiseksi

Kävimme muutama viikko sitten pentujen kanssa rokotuksella eläinlääkärissä. Lääkäri huomasi Alfa-Roomeon sydämessä sivuäänen, joka on normaali pienillä pennuilla, mutta jonka olisi pitänyt jo kahdeksaan ikäviikkoon mennessä hävitä.

Tänään olimme pentujen kanssa lääkärintarkastuksessa, tehosterokotuksella ja sirun asennuksella. Edelleen on Roomeo-pojan sydämessä sama sivuääni. Lääkäri neuvoi tulemaan muutaman kuukauden kuluttua uudelleen, jolloin voisi kokeilla sydämen ultraäänikuvausta.

Niinpä meidän kissalassa on poika hieman pidempään - kenties loppuelämänsä. Roomeo on komea kollin alku, hellyydenkipeä kehruukone. Näyttelyurakin voi olla lupaava.

Kastraattikollin elo lienee parasta kissanelämää. Eipähän ole tytöt riivaamassa mieltä.

Kissalapset kohta maailmalla

Niin vaan on taas paljon vettä virrannut Vantaassa, Tammerkoskessa ja kaikissa muissakin joissa sitten viime kirjoitukseni.

A-pennut ovat jo reilun 10 viikon ikäisiä ja muutaman viikon kuluttua uudet kodit kutsuvat nyt jo reilunkokoisiksi kasvaneita pentuja. On ollut todella suuri ilo seurata ensimmäisen pentueen varttumista. Kasvattajan suurin palkkio on varmasti juuri tuo kolme kuukautta, jonka ajan kaikki pennut ovat kasvattajan ilona.

Neetan valmistui viikon aikana Championiksi. Kolmessa peräkkäisessä näyttelyssä avoimen serti ja viime sunnuntaina oli nuori neiti jo 7-luokassa - ja serti tuli siitäkin. Pitääkö nyt oikein ulkomaille mennä kisun kanssa, jotta ihan IC:ksi pääsisi.

Nyt on alkanut kuumeinen kollin metsästys, sillä Neetalle on saatava kunnon mies. Tänään olimme eläinlääkärissä jalostustarkastuksessa, joten nyt vaan se kolli kehiin.

Pennut kasvavat

Pennut kasvavat kovaa vauhtia. Millalla alkaa olla jo tiukat paikat, kun pennut ahtautuvat maidolle. Kolme viikkoiset tuntuvat tarvitsevan loputtomasti ravitsevaa äidinmaitoa.

Tänään laitoin esille vähän Hill's a/d -muonaa, jonka kerrotaan olevan hyvä vieroitusruokana. Suurin pennuista (Aina-Amilla) yrittikin sitä jo hieman maistella, mutta Milla meni "hätiin" ja söi ruoan pienen edestä pois. Ilmeisesti äidin mielestä ei vielä maistella muuta kuin maitoa.

Ympäröivä maailma kiinnostaa päivä päivältä enemmän. Leikkikehän reunalla on jo katseltu, olisko aidan takana lisää maailmaa tutkittavana.

Viikonloppuna olemme Neetan kanssa pitkästä aikaa kissanäyttelyssä, tällä kertaa Vantaalla. Saapas näkee, millainen menestys on.

Armas onkin Aino

A-pentueen sukupuolijakauma on sitten muuttunut. Lähemmässä tarkastelussa aiemmin pojankloppina pidetty Armas-Ayame osoittautuikin likaksi. Niin sitten tehtiin nimenmuutos ja kyseinen karvapallo on nyt Aino-Ayame. Onneksi tuo nimen jälkiosa sopii molemmille.

Runsaan viikon ikäiset pennut käyvät kuumaa taistelua parhaista nisistä. Siinä ei paljon sisarusrakkautta tunneta, kun maitobaari aukeaa. Suurin pentu, Aina-Amilla, jyrää päättäväisesti toisten päältä, mutta onneksi pienemmätkin pitävät sisukkaasti puoliaan.

Kilpailua se elämä näyttää olevan.

Pieni Angelika

Kissalamme ensimmäinen menetys tuli tänä aamuna, kun pieni Angel-Angelika pentu menehtyi.

Eilisaamuisessa punnituksessa havaitsin, että tytön paino oli yön aikana pudonnut 8g ja aloitin heti lisäruokinnan, jota jatkoin pitkin päivää ja viime yön. Muutaman gramman pennun paino nousi, mutta eristäytyi muista, ei imenyt emon nisää kovinkaan ponnekkaasti. Tänä aamuna Angelika sai jälleen maitoannoksen letkulla, mutta kunto oli edelleen huonontunut.

Saimme ajan eläinlääkärille, mutta kun olimme jo valmiina lähtöön ja ottamassa Angelikaa mukaan, oli pieni jo menehtynyt.

Nyt Milla jatkaa viiden pentunsa hoitamista, elämä jatkuu. Pennut kasvavat hyvää vauhtia. Pieni Angelika elää enää vain muistoissamme.

Maailmaan syntyi kuusi (6) uutta kissaa

Nyt on sitten Millalle syntynyt jälkikasvua. Peräti kuusi pentua kissarouva pyöräytti maailmaan.

Milla synnytti, kuin vanha tekijä, vaikka ensisynnyttäjä luonnollisesti onkin. Ei tarvinnut paljon puuttua, vaikka olinkin Millan vieressä kaiken varalta. Painoiltaan ovat tosi tasaisia, 103 ja 109 gramman väliltä.

Nyt on sitten Millalla puuhaa, ei ole tekemisen puutetta vähään aikaan. Neetakin on hyvin kiinnostunut tulokkaista, mutta tyytyy seuraamaan pienen välimatkan päästä.

Nyt olis vielä selvitettävä, kuka pennuista on tyttö ja kuka poika. Huomenna ajattelin selvittää, enkä heti ala tuputtamaan sukupuolirooleja. Nauttikoot nyt lämmöstä, maidosta ja emon jakamattomasta rakkaudesta.

Pentujen odotusta

Nyt on Millan raskaus kestänyt suunnilleen 60 päivää laskettuna ensimmäisestä lemmenhetkestä Bojun kanssa.

En tiedä, onko Milla valmiina, mutta ainakin me muut olemme. Nimilista on valmiina sisältäen useita poikien ja tyttöjen nimiä, hieno "synnytysvuode" valmiina, sekä jopa webiin tulevien pentusivujen pohjat valmiina. Melkoinen vilske tuntuu käyvän Millan vatsassa.

Tervetuloa maailmaan pienokaiset, täällä jo odotetaan.

Kiipeilyteline valmiina

Sain sitten vihdoinkin valmiiksi sen kiipeilytelineen, josta jo useita viikkoja sitten kirjoitin. Se sai Neetalta heti uteliaan vastaanoton. Milla siunatussa tilassaan tyytyi vain katselemaan, kun Neeta vihki telineen käyttöön.

Muutama käynti Bauhausissa ostamassa pätkä lankkua, kolme liimapuulevyä ja jokunen hyllynkannatin. Eurokankaasta hyllyjen päällystyskangas ja Prisman alesta eteismatto, josta tein pinnan itse kiipeilypuuhun. Pari tuntia askartelua. Lopputulos kuvassa - hieman rujo ulkomuoto, mutta toimii kuin junan vessa. Edessä myös "hieno" kaupallinen teline.

Kissa kuin päärynä

Millan lemmenleikeistä on nyt kulunut 44 vuorokautta. Vatsa kasvaa vauhdilla ja kissa ei selvästikään tiedä, miten päin olisi. Pöydille hyppiminen ei enää onnistu entiseen malliin. Kuitenkin Milla on tyypillinen onnellinen odottava äiti. Hieman kyllä muistuttaa istuessaan päärynää.

Mielenkiinnolla ja jännityksellä odotamme, montako pentua maailmaan syntyy. Millan sisko oli saanut joitakin päiviä sitten peräti kahdeksan(!!) pentua. Vatsan koosta päätellen pieniä katteja tulee meillekin roppakaupalla.

Tänään kävin varmuuden vuoksi ostamassa ruokintaletkuja ja kissanmaidonvastikejauhetta (on tuokin sana). Toivottavasti niitä ei tarvita, vaan Milla pystyy itse huolehtimaan maitobaarin pitämisen.

Kiipeilypuun rakentamista

Meillä oli alunperin vain yksi kiipeilypuu rakennettuna keittiön ruokailutilaan. Kovasti sitä on käytetty ja "ylämökin" emännyydestä on ollut jonkin verran joskus jopa kilpailua.

Jokunen päivä sitten tapahtui kissojen ulkoilun aikana sekin ihme, että Neeta kiipesi pihalla olevaan ainoaan tammeen. Heti tuli mieleen, että kattihan saattaa olla puussa vaikka kuinka pitkään! Palokuntako kissan puusta hakee? Mitähän sekin maksaa? Minä tietenkin ehdin jo tikkaita hakemaan, mutta kun Neeta näki tikkaat, niin meni vaan ylöspäin.

Onneksi taas Aira oli tilanteessa rauhallisempi ja niinpä pienen odottelun jälkeen katti tuli oma-aloitteisesti puusta alas - hieman itsekin järkyttyneenä tekosestaan.

Innostuttiin sitten ostamaan uusi kiipeilyteline. Se saikin hyvän vastaanoton, josta rohkaistuneena ajattelin seuraavaksi säästää rahaa ja tehdä kunnon uuden kiipeilypuun luullen siinä säästäväni. No, kun ostin tarvittavat materiaalit, niin enpä tiedä jääkö voitolle. Lisäksi tarvitaan epämääräinen määrä nikkarointia.

No onpahan sitten Millan elokuun alussa syntyvillä pennuilla virikkeitä. Ja Neeta kiipeilemään hieman turvallisemmassa ympäristössä.

Websivut viimein loppusuoralla

No niin. Websivujen teko on viimeinkin loppusuoralla. Jätän suosiolla englanninkielisen osion tekemisen tuonnemmaksi. Teen sitten kun jaksan/ehdin/huvittaa.

Neetan kanssa oltiin Hyvinkään näyttelyssä 7.6. Saaliiksi saatiin EX2. Ihan tyytyväisiä olemme pienen suoritukseen ja pääasia että neiti viihtyi ja sai kokemusta näyttelystä.

Millan raskaus toivottavasti etenee. Nyt on kulunut noin 20vrk kuherrusviikosta. Ehkä yksi hyvä merkki on se, että ruokaa kuluu normaalia enemmän. Eletään toivossa.

karvanopan.fi etenee

Eilen sitten tilasin jo aiemmin varaamalleni "karvanopan.fi" domainille serverin. Viimeistään ensi viikolla on suunnitelmissa julkaista sivut kaiken kansan suureksi ihmetykseksi. Tässä on juuri sopiva väli niiden kyhäämiseen, ennenkuin mökin rakentaminen käynnistyy täydellä teholla.

Kissojen hoito jää sitten muulle perheelle, kun meikäläinen ahertaa viikonloput Savonlinnassa. Ennen koiralta kusi loppuu, kun multa tekemiset.

Websivujen tuottamisen tuska

Olen nyt muutaman päivän yrittänyt selvitellä XHTML-koodin saloja ja perehtynyt CSS-koodaukseenkin. Siitä onkin aikaa, kun olen viimeksi koodannut yhtään mitään - enkä koskaan mitään websivuja tuottanut.

On vaikea sanoa, kumpi on vaikeampaa; itse websivun suunnittelu vai koodaus sellaiseksi, kun olen sen jotenkuten onnistunut suunnittelemaan. Tulos lienee aikamoinen kompromissi. Tosin ainahan niitä sivuja voi parannella, laittaa vaan sivulle "This page is continuously under construction".

Pieni pakko ne sivut on kuitenkin saada aikaiseksi, sillä Milla-neito on astutettu viikolla 22. Milla saikin todella komean sulhasen, tuoreen International Championin , Bojun (IC CA*Raglrocks King Charles), Utuisen-kissalasta. Parin viikon kuluessa näemme, odottaako Millaa onnellinen äitiys.

Nyt sitten takaisin websivujen pariin.

Kissanäyttely ja PetExpo kutsuu

Onpa tulevana viikonloppuna Messukeskuksessa Ruuhka-Suomen Rotukissayhdistyksen RUROKin kissanäyttely. Samassa paikassa ja samaan aikaan on myös Pet Expo lemmikkimessut ja Model Expo pineoismallimessut.

Neeta on molempina päivinä näyttelyssä pentuluokassa kilpailemassa. Tämä tietää sitä, että torstaina on kissalla pesupäivä föönauksen kera. Ja vaikka Milla ei näyttelyyn osallistukaan tällä kerralla, se ei tarkoita etteikö hänkin saisi "nauttia" pienen kylvyn ihanuuksista.

Neetalla on varmasti melkoisen paljon kilpakumppaneita näyttelyssä. Sitä jännempää homma vaan on.

Itse ajattelin käydä myös Model Expon puolella. Oma lennokkiharrastus vasta aluillaan, mutta mieli tekee jo uutta konetta. Ainakin rahat saa siellä kulumaan :).

Tervetuloa FIN*Karvanopan blogiin

Tämä on nyt ensimmäinen kirjoitus tänne vastikään luotuun blogiin - Karvanopan blogiin.

Blogin nimi karvanopan tulee kissalamme nimestä, joka siis on FIN*Karvanopan. Vakaa aikeemme on jalostaa Ragdoll-rotuisia kissoja ja meillä on kaksi kantaemoa kodissamme Espoossa.

Vanhempi kissamme on noin vuoden ikäinen Milla (viralliselta nimeltään Utuinen Culta Cutri), joka on hankittu Utuisen kissalasta. Milla on kuvioinniltaan sininen mitted.

Nuorempi neitimme on reilun neljän kuukauden ikäinen Neeta (Valkokullan Wind Biscuit) Valkokullan-kissalasta. Neeta-neidin väritys on sininen colourpoint.

Näyttelyssä ollaan vierailtu suhteellisen ahkerasti. Millalla on ensimmäinen CAC-serti saatuna. Varsinainen näyttelysuosikki tulee Neetasta, heti ensimmäisessä näyttelyssään pikkukissa sai tuomarilta värinsä parhaan arvostelun. Hyvin lupaavaa siis.

Vaan eipä näitä neitejä näytä tulokset kiinnostavan, tärkeämpää on vaikka leikkiminen ja kissanminttu - niin ja tietenkin nukkuminen.

Myöhemmin loppukesästä on Milla tarkoitus astuttaa. Eli perheenlisäystä on luvassa, Karvanopan ensimmäinen pentue.

Tämä kevät menee perheen muissa projekteissa. Myöskin web-sivut ovat alustavasti työn alla, kunhan vaan taiteellista silmää löytyisi.